Media on sekaisin, tutkiva journalismi on kuolemassa, clickbaitotsikot täyttävät somekanavat, totuudesta ei ole tietoa. MUTTA KIINNOSTAAKO KETÄÄN?

Ei tarvitse kauas somessa mennä löytääkseen linkkejä lehtien sensaatiohakuisiin otsikoihin, joiden ainoa tehtävä on kerätä klikkejä. Totuutta vääristellään, jotta kansalaiset saataisiin lukemaan artikkeli, koska KLIKKI tuo rahaa mainosten kautta. Postausten alla näkyy satoja kommentteja, joissa kansalaiset haukkuvat mediaa pystyyn ja ihmettelevät, kuinka alas suomalaisenkin median taso on vajonnut. Ironisesti jokainen kommentti tuo postaukselle entistä enemmän näkyvyyttä somessa, ja sen myötä vielä enemmän klikkejä ja fyrkkaa. Clickbait on kuitenkin vain yksi ikävä ilmiö mediamaailmassa, ja uusia uhkia tuntuu tulevan jatkuvasti lisää. Mutta kiinnostaako ketään oikeasti tehdä jotain asialle?

Suomessa on tunnetusti ollut erittäin hyvä luottamus julkiseen mediaan historian saatossa. Tämä johtuu suurelta osin avoimesta luottamusyhteiskunnasta ja vahvasta mediaetiikasta.

Luottamusyhteiskunnan tukipilareina ovat vahva oikeusvaltio, sananvapaus, avoin ja rehellinen hallinto, luotettava media, laadukas koulutus, toimiva sosiaaliturva, tasa-arvo sekä aktiivinen kansalaisyhteiskunta. Nämä tekijät yhdessä luovat perustan yhteiselle luottamukselle ja yhteiskunnan vakaudelle.

Mediaetiikka käsittää ne eettiset periaatteet ja säännöt, joita media-alalla noudatetaan. Se kattaa kysymykset, kuten tasapuolisuus ja puolueettomuus, yksityisyyden kunnioitus, sensaation välttäminen ja vastuullisuus. Tavoitteena on varmistaa, että journalistit ja muut mediatoimijat toimivat reilusti ja yhteiskunnan eduksi.

Sosiaalinen media on tullut jäädäkseen, mutta se ei noudata eri maiden mediaetiikan standardeja. Lisäksi sen algoritmeille suomalaisten luottamusyhteiskunnan tukipilarit ovat täysin yhdentekeviä. Yhä useampi saa uutisensa sosiaalisesta mediasta, mikä on pakottanut mediayritykset sopeutumaan tähän uuteen ympäristöön. Moni media on siirtynyt sosiaalisen median logiikan mukaisiin käytäntöihin, koska näkevät sen ainoana helppona tapana tehdä rahaa nykypäivän mediakentässä. Tämä on johtanut tilanteeseen, jossa mediaetiikan standardit jäävät helposti sivuun, kun klikkiotsikot ja sensaatiohakuinen sisältö täyttävät uutisvirrat. Lisäksi uutismediat kirjoittavat paljon enemmän surullisia uutisia kuin positiivisia, mikä lietsoo pelkoa ja ruokkii clickbait-ilmiötä. Tämä johtaa siihen, että moni elää pelossa ja haluaa välttää uutisia kokonaan. Voisi kuvitella, että puhun ulkomaalaisista medioista tai että mainitsisin vain suomalaisia viihdelehtiä tai iltapäivälehtiä. Mutta ei, sosiaalinen media on aiheuttanut tilanteen, jossa arvostetut päivä, sanomalehdet ja jopa julkinen media Suomessa toimivat monin tavoin mediaetiikan vastaisesti. Tämä koskee myös sellaisia medioita, joilla on maksumuuri. Esille halutaan nostaa tietynlaisia mielipiteitä ja ajatuksia, samalla kun toiset näkökulmat ja jopa ihmisäänet laitetaan “mustalle listalle”. Maailman menosta kirjoitetaan usein amerikkalaistyylisesti ja subjektiivisesti, ja julkaistaan rohkeita ja usein röyhkeitä ilmaisuja ihmisistä, jotka eivät toimittajaa miellytä. (Huom! En puhu nyt mielipidekirjoituksista, vaan tutkivana journalismina mainostetuista artikkeleista.)

Sosiaalisessa mediassa vallitsee tällä hetkellä mediamaailman villi länsi, jossa sääntöjä noudattavat mediat ja käyttäjät jäävät helposti jalkoihin. Sensaatio-otsikot nousevat etusijalle, kiusaajat ja ääriajattelijat saavat äänen, ja tutkiva journalismi joutuu taistelemaan huomiosta roska-artikkeleiden kanssa, joiden ainoa tarkoitus on miellyttää massojen hetkellisiä mielipiteitä ja luoda melua. Monille lukijoille on tärkeää saada somessa ääni kuuluviin lähinnä siksi, että he voivat nostaa itsensä jalustalle ja korostaa omaa erinomaisuuttaan samalla, kun he arvostelevat kaikkea, mikä poikkeaa heidän omasta maailmankuvastaan. Onhan "velvollisuus" puolustella heikompia ja kritisoida kaikkea, mikä ei omaan ajatusmaailmaan istu. Tilannetta ei helpota se, että toimittajat etsivät X:stä ja muista some-kanavista näitä ilmiöitä ja tekevät niistä uutisia: “Julkkis A twiittasi jotain..Some-kansa raivostui”. Kertakaikkiaan surullista.

Mutta palataanpa takaisin luottamusyhteiskunnan tukipilareihin. Nämä pilarit jotka ovat aina olleet Suomen tuki ja turva. Vallitseeko mielestäsi sosiaalisessa mediassa kulttuuri, jossa avoimuus, sanavapaus ja puolueeton media ovat suuressa arvossa? Miten median luotettavuus arvioidaan? Onko mainstream-narratiivi aina yhtä kuin totuus? Saako enää ilmaista omia ajatuksiaan, vai haukkuuko joku heti erimielisenä sut pystyyn? Voiko asioita kyseenalaistaa ilman, että sinut canceloidaan tai leimataan joksikin? Missä on terveellinen dialogi pelkän vastakkainasettelun sijaan? Sosiaalinen media on kaikkea muuta kuin luottamusyhteiskunta (Nyt ei mennä edes disinformaatio-aiheeseen. Jätetään se toiseen blogitekstiin).

Täysin objektiivista ihmistä tai puolueetonta mediaa ei ole. Kun kyseenalaistan tässä tekstissä näitä asioita, saatat automaattisesti mieltää minut tietyksi henkilöksi ja olettaa, että edustan tiettyjä arvoja. Saatat olla samaa mieltä ja kokea tämän kirjoituksen herättävän hyviä fiiliksiä, tai sitten saatat ärsyyntyä, koska ajatukseni eivät vastaa omiasi. Ennakkoluulot ovat meille kaikille tuttuja ja ne herättävät väkisinkin tunteita. Se on täysin OK. On tärkeää tuntea ja olla asioista jotain mieltä. Harva pystyy lukemaan artikkelia, mielipidekirjoitusta, blogia tai kolumnia täysin objektiivisesti. Mutta kuinka moni haluaa todella lukea erilailla ajattelevien kirjoituksia rikastuttaakseen omaa ajatusmaailmaansa ja miettiä syvemmin, miksi toinen ihminen ajattelee niin kuin ajattelee? Onko mahdollista elää symbioosissa ja ymmärtää eri näkökulmia vaikka ollaan eri mieltä, vai onko mielessäsi aina vain “tykkäänkö vai enkö tykkää”, mikä johtaa siihen, että saatat jakaa jonkun tekstin vain omien ajatustesi mukaan? Oletko mielestäsi aina kaiken keskiössä, vai mietitkö ikinä kokonaisuutta? Muistatko kouluajan historiankirjoja, joissa kerrottiin, kuinka pahasti polarisoitunut yhteiskunta voi heittää paskan tuulettimeen? Esimerkkejä on paljon.

Huomaan, että saatan kuulostaa vanhalta ja kyyniseltä boomerilta, joka ei hyväksy nuorempaa progressiivista sukupolvea. Sehän on melko normaalia. Mutta on vaikea olla hiljaa kun maailmaan luodaan vastakkainasettelun kulttuuri, jossa propagandaa on helppo levittää ja jokainen valitsee oman leirinsä, uskoen sen olevan ainoa oikea. Ei! Maailma on paljon monimutkaisempi. Nyt pitää skarpata!

Toivoa on kuitenkin vielä. Suomessa ja maailmalla on yhä toimittajia, joilla on ammattiylpeyttä ja sitoutumista eettiseen journalismiin, riippumatta heidän omista mielipiteistään. Samoin on olemassa asiallisia some-käyttäjiä, jotka pyrkivät rakentavaan keskusteluun maailman menosta. Ongelma on kuitenkin siinä, että äänekkäät ääriajattelijat – jotka todellisuudessa ovat vähemmistö – usein hallitsevat keskustelua ja määrittävät sen suunnan. Meidän on herättävä ja vaadittava mediayhtiöiltä laadukkaampaa ja vastuullisempaa sisältöä. Tarvitsemme myös uusia, luotettavia uutiskanavia ja innovaatioita, jotka tarjoavat medioille ansaintamallin, joka palkitsee tutkivaa ja puolueetonta journalismia.

On lisäksi elintärkeää opettaa nuorille mediakriittisyyttä sekä kunnioitusta ja empatiaa muita kohtaan. Emme voi jättää keskustelun hallintaa ääripäiden ja itseään korostavien egojen käsiin sosiaalisessa tai uutismediassa. Sen sijaan meidän on luotava tila, jossa moninaiset näkökulmat voivat kukoistaa ja rikastuttaa julkista keskustelua. Yksi asia on varma: jos emme tee mitään, tilanne vain pahenee entisestään.

Jos olet samaa mieltä että jotain pitää tehdä, ota yhteyttä niin jutellaan!

Petter Larsen toimii Critix Media Oy:n toimitusjohtajana. Critix on innovatiivinen uutisalusta, joka tähtää luomaan paremmat puitteet uutisille ja niiden ympärillä käytävälle keskustelulle, sekä uusia ansaintamalleja mediayrityksille.